Mitä huomoida lapsikuvauksessa?

Lapsen kanssa voi vaan kuvaan tulla, ei tarvitse mitenkään etukäteen varautua - jos niin haluaa. Eli yksi vaatekerta päälle, jotain, jossa lapsi on omimmillaan. Suunpielistä isoimmat mustikkakeitot pois ja eikun kuvaan.

Jos taas haluaa satsata, voi vaatteita miettiä tarkemmin, voi jopa ottaa mukaan kaksi vaatekertaa. Joissain kuvaamoissa on lainavaatteita, mutta meillä käy niin eri-ikäisiä lapsia ja perheitä joissa monta lasta, että vaatemäärä kasvaisi ihan hurjaksi mitä pitäisi olla varastossa. Lisäksi koemme, että omat vaatteet on aina kuitenkin sitten ihan omat ja oman näköiset.  Vauvat (n. 7kk ja alle) saatamme kuvata myös ilman vaatteita. Jos tällöin haluaa ottaa mukaan vaikka vaippahousut, ne kivat. Sellaiset täällä tosin on jopa ihan lainattavaksi. Mikään vaate ei mielestämme ole huono, eikä sopimaton. Ei siis värirajoitteita, ei tyylirajoitteita.

Huomoida kannattaa pienimpien tyttöjen - miksei isompienkin - mekkojen helman pituudet, eli jos lapsi vaikka istuu lattialla, mitä näkyy helman alta. Helman pitää olla yllättävänkin pitkä, jotta istuessakaan lattialla ei vaippa näy. Pienet vaipanpeittopöksyt on tässä hyvät!

Yllättävän hankalia on myös lappuhaalarit tai vastaavat, joissa lappu nousee helposti aika ylös. Sukkiin myös huomio, kuvaamme mieluummin paljain varpain tai sukkasillaan. Pienten kengät on usein suhteettoman suuret, etenkin istuessa pohjat kohti kameraa. Kenkiä ei siis kannata lähteä ainakaan  erikseeen ostamaan.

Usein pienimmille vaihdetaan vaatteet vasta täällä paikanpäällä, joka on varmasti ihan hyvä ratkaisu. Kuvausaika antaa kyllä tähän mahdollisuuden, eli ehdimme kyllä. Varavaatteetkaan ei ole pöllömpi idea.

Studiolla on paljon rekvisiittaa, mutta on kiva, jos lapsella on mukana vaikka jotain omaa - vaikka unilelu, lempikirja tai hattu. Missään tapauksessa ei oma rekvisiitta ole pakollista, ihmiset on sitten kuitenkin ne pääasia kuvissa! Studiollakin on paljon vuosien varrella kertynyttä rekvisiittaa, joka on kaikki käytössänne. Erityisinä tavaroina on täällä nähty kaikkea tiskiharjasta ja saunakauhasta minigrip-pusseihin :D

Hiukset on haastavat - tai sitten ei. Täällä tykätään, että lapsen hiukset ei ole niin "vakava" paikka, eli nekin saa olla juuri sellaiset kuin ne on. Kyllä niitä sitten ehtii rippikuvaan kampailla ;D Sellaisella lisähuomoilla, että jos hiukset tulee silmille, eikä tästä tykkää, kannattaa laittaa hiukset jotenkin kiinni. Eli täällä mennään ja puuhaillaan, kammalla sivuun vedetyt otsahiukset ei vaan pysy paikallaan, ellei sitten laita paljon lakkaa. Sekään ei huono. Vesikampauksia on nähty, eli lentävimpiä kampauksia on vähän hillitty vedellä. Siinä oma riskinsä, eli jääkö hiukset märkänä luonnollisen näköisesti? Kuvankäsittelyllä pystyy korjailemaan jotain, mutta esim silmän edessä olevat hiukset on perin haastavat/aikaavievät korjata.

Pienet ruvet ja arvet on myös vähän makukysymys, kuuluuko ne lapsen elämään ja kuvaan vaiko ei. Oma mielipide on, että jos huuli on halki ja turvoksissa, kuvausta kannattaa siirtää. Jos on kuumetta, kuvaus kannattaa siirtää. Mutta jos on joku naarmu jossain, arpi jossain niistä ei kannata huolestua. Jos ne ei nyt ole ihan koko kasvojen kokoiset, tai koko silmä mustana, niin ne voi halutessa kuvankäsittelyllä korjata pois. Jos haluaa.

Nenäliina tms johon pyyhkiä jos lapsella on flunssa kannattaa varata mukaan.  Toki, on vanhempia joita räkä ei häiritse, emmekä mekään tähän puutu. Huomioida kannattaa, että kuvaaja pysyttelee käytännössä kohtuu kaukana lapsesta, eikä välttämättä nää nenään eikä nenän alle. Eli näistä kannattaa itse olla tarkkana, jos näistä on tarkka. Onpahan sellainenkin erikoisuus, jossa on pitkä kuolavana haluttu takaisin kuvaan, josta se on pyytämättä poistettu :)

Meillä ollaan, ainakin omasta mielestä hyviä vieraiden lasten kanssa. Mutta aina kuvaus on yhteistyötä vanhempien kanssa. Yleisesti ottaen on kuvaajan hankala saada lasta nauramaan, jos ei vanhemmatkaan onnistu. Mutta joskus näinkin. Pakottaa ei lasta tietenkään voi, vieras kuvaaja ainakaan. Eli leikin kautta yhdessä yritetään, mutta aina lapsen ehdoilla. Meillä lapset saa myös liikkua, eli vilkkaimmatkin lapset kyllä yleensä onnistutaan kuvaan saamaan.